Koska käymme vuorotöissä molemmat, on Aatun aina välillä oltava yksin. Aatu oppi nopeasti sisäsiistiksi ja varsinkin kun me opimme olemaan jättämättä kaverille pissapaperia. Paperi löytyi yleensä tuhannen silppuna ympäri kämppää pissasta kosteana.
Aatu ei myöskään tiettävästi itke tai hauku yksikseen ikäväänsä. Näistä positiivisista seikoista huolimatta on Aatu löytänyt mielestään äärettömän hyvän keinon ilmaista mielipiteensä siitä, että hänet jätetään yksin kotiin ja se on kaikenasteinen askartelu.
Aluksi telkesimme hänet yksinolon ajaksi keittiöön, joka toimi hyvin siihen asti, kunnes Aatu päätti nautiskella jalkalistoja ja tuolin kulmaa. Näihin auttoi äärimmäisen hyvin Biozellin hiuslakka, joka on huomattavasti halvempaa kuin eläinkaupoissa myytävät pureskelun esto-suihkeet. Tämän jälkeen Aatu oli sitä mieltä, että jos kerran häneltä tämä ilo estetään, niin hänpä ei ole sitten enää keittiössä koko päivää.
Pari kertaa Aatu tuli eteisessä vastaan kotiin tullessamme, ennen kuin tajuttiin, että hän on oppinut pääsemään keittiön haitariovesta toiselle puolelle. Ainoa huono puoli asiassa oli se, että samalla Aatu lukitsi vesi- ja ruokakupit keittiöön ja itsensä sieltä ulos. Päädyimme sitten jättämään kaverille kämpän muuten vapaaksi, paitsi wc:n ja makuuhuoneen.
Jonkin aikaa tämä toimi loistavasti, kunnes Aatu löysi kirjahyllystä maukkaita kirjoja. Alahyllyn kirjat saivat uuden kodin roskiksesta ja Aatulta estettiin pääsy kirjahyllyn luo. Ei Aatu tämän takia kuitenkaan luovuttanut uutta kivaa harrastusta, vaan etsi aina jotain pientä puuhasteltavaa. Milloin oli lankakerä unohtunut saataville, milloin puuhenkari. Kaikenlainen muovi varsinkin oli ja on edelleen mukava pureskella pieniksi palasiksi.
Alkoi jo pienenlainen epätoivo iskeä, kunnes saimme kuningasidean. Laitetaan poika yksinolon ajaksi vessaan. Siellä ei ole oikeastaan mitään askarteluun sopivaa. Niinhän me luultiin. Ensimmäiseksi suihkukaapista tulivat alas kaikki pesuainepullot, joten laitoimme nekin kaappiin korkealle. Seuraavaksi sai kyytiä peilikaapin ala-avohyllylle unohtunut Topsy-puikkolaatikko. Sen jälkeen uskoimme, että nyt ei voi olla mitään, mitä voisi pureskella, paitsi bidee-suihkun letku, joka käsiteltiin hyväksi todetulla Biozellin hiuslakalla.
Eräänä päivänä meitä odottikin "mukava" yllätys, kun suihkukaapista oli syöty suihkupää, sen letku ja sitten se yläpidike, johon sen suihkupään voi laittaa jotta kädet saisi vapaaksi. Sen jälkeen kun olimme saaneet tämän korjattua, onkin suihkuletku irroitettu ja lukittu saunaan joka ikinen kerta, kun Aatu jää yksin kotiin.
Toissapäivänä kuitenkin tapahtui se kaikkein erikoisin. Aatu oli onnistunut irroittamaan suihkukaapin oven paikoiltaan. Onneksi ovi ei ollut sentään mennyt rikki.
Tällaisina hetkinä tulee miettineeksi, että se pienempi koira olisi voinut sittenkin olla parempi ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti