Lapin kalakoira

   Aatu ja herra kävivät herran isän kanssa Lapissa kalareissussa (eli katselemassa maisemia). Tarkoituksena oli testata millainen kalakoira Aatu on nykyään. Viime kesänä kaveri oli rauhallinen veneessä ja muutenkin hyvää kalaseuraa. Mutta vuosi on vierähtänyt nopeasti ja Aatulle on tullut paljon kokoa ja energiaa sen jälkeen.

   Reissu oli mennyt todella hyvin. Aatu oli kiltisti kantanut oman rinkkansa ja siinä eväänsä. Rinkan kanssa ei ollut lainkaan ongelmia, jopa rinkan päällelaitto oli ollut helppoa.

   Suurimman osan matkasta Aatu on ollut hihnassa, mutta maaston salliessa Aatu sai vaellella vapaana.

Herra ja Aatu

Voi sitä onnea kun maastosta löytyi LUNTA!

    Vaikka Aatu tykkää paljon vedestä, niin uimaan kaveri ei mene. Houkutus oli suuri lähteä vieheen perään, mutta siinä vaiheessa kun maha kastui, niin tuli stoppi. Sen jälkeen Aatu yritti kovasti tassulla mäiskimällä saada viehettä lähemmäksi.

Kuoppilasjärven rannalla

Väsy iski kalastajille.

Grillivahti

Takana siintää Norja.

Olotila vaelluksen jälkeen.

   Kyllä Aatusta huomaa, että kaveri nauttii ulkona olosta. Toisaalta, niin nautti reissusta molemmat ihmisetkin.

Puutarha-apuri

Kaveri päätti myös istua istutuksien keskellä.

   Tässä eräänä päivänä laitettiin vähän lisää kasvia pihalle, niin ruukkuun kuin maahan. Aatu halusi kovasti olla mukana auttamassa. Harmi vaan, että apu joka tarjottiin, oli enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
   Istutuksen lomassa ihmettelin missä kaveri on, kun ei ollutkaan vieressä vahtaamassa. Samalla hetkellä tajusin, että lannoitepussi oli jäänyt maahan. Siellähän kaveri oli pää pussissa mauskuttamassa lannoitetta. (Lannoite oli täysin luonnontuotetta, joten ei hätää, ei ollut vaarallista sen syöminen.)

 

   Myös taimiruukut (siis ne muoviset, joissa taimet ostetaan) saivat kyytiä meidän kaverilta. Samantien kun sain taimen pois ruukusta, tuli Aatu nappaamaan ruukun ja heitteli sitä ympäri pihaa.