lauantai 16. maaliskuuta 2013
Alkuaikaa
Tässä vaiheessa haluan hieman muistella Aatun ensimmäisiä kuukausia meillä. Aatu tuli meille juhannuksen aikaan. Herra kävi noutamassa Aatun kotimatkalla pohjoisen kalareissulta ja minä odottelin malttamattomana kotosalla, koska herrat saapuisivat.
Automatka oli mennyt hyvin rauhallisesti. Aatu oli hyvin pian asettunut "mummilta" lainatulle pedille takakonttiin ja oikeastaan nukkunut koko ajomatkan. Rassukka oli kieltämättä hieman ihmeissään, kun saapui uuteen kotiinsa. Kaikki nurkat piti käydä nuuhkaisemassa, mutta hyvin pian saapuikin uni ja Aatu löysikin hyvän unipaikan.
Aluksi remmissä kulkeminen ei ollut millään asteella mukavaa, vaan piti yrittää riuhtoa siitä irti. Mutta myöhemmin uteliaisuus muuta maailmaa kohtaan voitti ja remmissä kulkeminen ei ollut enää ongelma.
Utelias ja leikkisä ovatkin parhaita sanoja kuvaamaan Aatua hänen ensimmäisinä kuukausinaan. Lelut ja luut ovat olleet ahkeralla kulutuksella heti alusta alkaen. Pallot varsinkin ovat Aatusta aivan mielettömiä kapistuksia. Kotimme läheisellä nurmikentällä Aatu olisi leikkinyt vaikka kuinka kauan pallolla. Nykyäänkin Aatu leikkisi pallolla tuntikausia, jos vain saisi.
Beauceron kun on, niin Aatu on hyvin kekseliäs ja viisas. Ei kestänyt kauaa, että Aatu keksi miten päästä pihalle rakennetusta pentuaitauksesta pois. Hän viihtyi kyllä hyvin aitauksessa jos näki meidät, mutta heti kun katosimme näköpiiristä, niin pako aitauksesta oli suunnitelmissa. Myös edellisessä postauksessa mainittu lukitusta keittiöstä karkaaminen tapahtui aika aikaisessa vaiheessa.
Myös ne koirien älypelit, joita hankimme, tulivat nopeasti tutuiksi ja liian helpoiksi, että kiinnostus olisi pysynyt yllä. Perus namipallo ja -luu ovat Kongin lisäksi ainoat, jotka jaksavat vielä kiinnostaa.
Aatun korvat olivat alussa vähän missä asennossa vain halusivat olla. Pitkään luulimme, että toinen korva jää hassusti pään päälle/pystyyn, mutta kyllä se on nyt ihan normaalisti. Muutenkin kaveri on kehittynyt normaalisti, paitsi että toinen palli ei ole vieläkään laskeutunut.
Aatu on äärimmäisen innostunut ihmisistä, kaikki ovat aivan ihania ja läheisyys on hyvin tärkeää. Pusuja kaveri yrittää antaa joka välissä varsinkin meille ja syliin tulisi hyvin mielellään. Jos satut seisomaan jossain hetken aikaa, niin kyllä kaveri on heti istumassa jalkaterien päällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti