Kuten useassa koirakirjassakin sanotaan, niin Beauceronit eivät kaihda kylmiä säitä. Se on kyllä tullut todistettua meidän kaverin kanssa.
Ensimmäisen lumisateen tullessa Aatu oli hieman hämillään, mutta ei mennyt aikaakaan, kun hän kauhakuormaajan lailla yritti saada syötyä mahdollisimman paljon lunta kerralla. Tämä taipumus ei ole vähentynyt lainkaan koko talven aikana.
Lumi on Aatusta aivan mielettömän ihana asia ja sen huomaa jokaisella lenkillä. Jos lunta ei yritetä syödä, niin sitten jahdataan jääkimpaleita tai hypitään lumipenkoissa. Häntä vipattaen odotetaan lumipenkassa, jos vaikka joku nakkaisi jotain kiinniotettavaa.
Vaikka onkin ihanaa, että lumi sulaa ja tulee kevät ja jossain vaiheessa myös kesä, niin tavallaan harmittaa, kun on nähnyt kuinka innoissaan tuo meidän kaveri on ollut tuosta lumesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti