Pääsiäisen uudet kujeet

   Tämän pääsiäisen vietimme Kajaanissa "mummolassa". Aatu oli käynyt viimeksi jouluna paikalla, joten henkistä ja fyysistä kasvua on tapahtunut paljon. Fyysinen kasvu on tämän jälkeen vähäistä, mutta henkinen sitäkin runsaampaa, ainakin toivottavasti.
   Viime kesänä Aatu oli hyvin innokas ja rauhallinen kalakoira ja toivottavasti on sellainen myös tulevana kesänä. Tällä reissulla päästiin kuitenkin kokeilemaan millainen pilkkikoira meidän kaveri on. Myös emäntä pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemaan pilkkimisen iloa.

  
   Sää oli meille hyvin suotuisa auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Otimme Aatulle pallon mukaan, koska kaverissa on energiaa kuin pienessä kylässä ja paikallaan olo ei ole hänen suurimpia vahvuuksiaan. Se osoittautui hyväksi ajatukseksi ja Aatu antoikin meidän pilkkiä rauhassa. Kerran pari piti tulla vilkaisemaan mitä ihmettä me puuhaamme, mutta muuten pallo sai kyytiä. Toisaalta pelikaveria kaipailtiin useaan otteeseen.

  Kalaonnea ei suuremmin ollut, mutta päivä oli mitä mahtavin.

Kauhakuormaaja

   Kuten useassa koirakirjassakin sanotaan, niin Beauceronit eivät kaihda kylmiä säitä. Se on kyllä tullut todistettua meidän kaverin kanssa.
   Ensimmäisen lumisateen tullessa Aatu oli hieman hämillään, mutta ei mennyt aikaakaan, kun hän kauhakuormaajan lailla yritti saada syötyä mahdollisimman paljon  lunta kerralla. Tämä taipumus ei ole vähentynyt lainkaan koko talven aikana.

   Lumi on Aatusta aivan mielettömän ihana asia ja sen huomaa jokaisella lenkillä. Jos lunta ei yritetä syödä, niin sitten jahdataan jääkimpaleita tai hypitään lumipenkoissa. Häntä vipattaen odotetaan lumipenkassa, jos vaikka joku nakkaisi jotain kiinniotettavaa.

   Vaikka onkin ihanaa, että lumi sulaa ja tulee kevät ja jossain vaiheessa myös kesä, niin tavallaan harmittaa, kun on nähnyt kuinka innoissaan tuo meidän kaveri on ollut tuosta lumesta.

Alkuaikaa

   Tässä vaiheessa haluan hieman muistella Aatun ensimmäisiä kuukausia meillä. Aatu tuli meille juhannuksen aikaan. Herra kävi noutamassa Aatun kotimatkalla pohjoisen kalareissulta ja minä odottelin malttamattomana kotosalla, koska herrat saapuisivat.
   Automatka oli mennyt hyvin rauhallisesti. Aatu oli hyvin pian asettunut "mummilta" lainatulle pedille takakonttiin ja oikeastaan nukkunut koko ajomatkan. Rassukka oli kieltämättä hieman ihmeissään, kun saapui uuteen kotiinsa. Kaikki nurkat piti käydä nuuhkaisemassa, mutta hyvin pian saapuikin uni ja Aatu löysikin hyvän unipaikan.

   Aluksi remmissä kulkeminen ei ollut millään asteella mukavaa, vaan piti yrittää riuhtoa siitä irti. Mutta myöhemmin uteliaisuus muuta maailmaa kohtaan voitti ja remmissä kulkeminen ei ollut enää ongelma.

   Utelias ja leikkisä ovatkin parhaita sanoja kuvaamaan Aatua hänen ensimmäisinä kuukausinaan. Lelut ja luut ovat olleet ahkeralla kulutuksella heti alusta alkaen. Pallot varsinkin ovat Aatusta aivan mielettömiä kapistuksia. Kotimme läheisellä nurmikentällä Aatu olisi leikkinyt vaikka kuinka kauan pallolla. Nykyäänkin Aatu leikkisi pallolla tuntikausia, jos vain saisi.

   Beauceron kun on, niin Aatu on hyvin kekseliäs ja viisas. Ei kestänyt kauaa, että Aatu keksi miten päästä pihalle rakennetusta pentuaitauksesta pois. Hän viihtyi kyllä hyvin aitauksessa jos näki meidät, mutta heti kun katosimme näköpiiristä, niin pako aitauksesta oli suunnitelmissa. Myös edellisessä postauksessa mainittu lukitusta keittiöstä karkaaminen tapahtui aika aikaisessa vaiheessa.
   Myös ne koirien älypelit, joita hankimme, tulivat nopeasti tutuiksi ja liian helpoiksi, että kiinnostus olisi pysynyt yllä. Perus namipallo ja -luu ovat Kongin lisäksi ainoat, jotka jaksavat vielä kiinnostaa.
   Aatun korvat olivat alussa vähän missä asennossa vain halusivat olla. Pitkään luulimme, että toinen korva jää hassusti pään päälle/pystyyn, mutta kyllä se on nyt ihan normaalisti. Muutenkin kaveri on kehittynyt normaalisti, paitsi että toinen palli ei ole vieläkään laskeutunut.

   Aatu on äärimmäisen innostunut ihmisistä, kaikki ovat aivan ihania ja läheisyys on hyvin tärkeää. Pusuja kaveri yrittää antaa joka välissä varsinkin meille ja syliin tulisi hyvin mielellään. Jos satut seisomaan jossain hetken aikaa, niin kyllä kaveri on heti istumassa jalkaterien päällä.
 

Tuholainen

   Koska käymme vuorotöissä molemmat, on Aatun aina välillä oltava yksin. Aatu oppi nopeasti sisäsiistiksi ja varsinkin kun me opimme olemaan jättämättä kaverille pissapaperia. Paperi löytyi yleensä tuhannen silppuna ympäri kämppää pissasta kosteana.
   Aatu ei myöskään tiettävästi itke tai hauku yksikseen ikäväänsä. Näistä positiivisista seikoista huolimatta on Aatu löytänyt mielestään äärettömän hyvän keinon ilmaista mielipiteensä siitä, että hänet jätetään yksin kotiin ja se on kaikenasteinen askartelu.
   Aluksi telkesimme hänet yksinolon ajaksi keittiöön, joka toimi hyvin siihen asti, kunnes Aatu päätti nautiskella jalkalistoja ja tuolin kulmaa. Näihin auttoi äärimmäisen hyvin Biozellin hiuslakka, joka on huomattavasti halvempaa kuin eläinkaupoissa myytävät pureskelun esto-suihkeet. Tämän jälkeen Aatu oli sitä mieltä, että jos kerran häneltä tämä ilo estetään, niin hänpä ei ole sitten enää keittiössä koko päivää.
   Pari kertaa Aatu tuli eteisessä vastaan kotiin tullessamme, ennen kuin tajuttiin, että hän on oppinut pääsemään keittiön haitariovesta toiselle puolelle. Ainoa huono puoli asiassa oli se, että samalla Aatu  lukitsi vesi- ja ruokakupit keittiöön ja itsensä sieltä ulos. Päädyimme sitten jättämään kaverille kämpän muuten vapaaksi, paitsi wc:n ja makuuhuoneen.
   Jonkin aikaa tämä toimi loistavasti, kunnes Aatu löysi kirjahyllystä maukkaita kirjoja. Alahyllyn kirjat saivat uuden kodin roskiksesta ja Aatulta estettiin pääsy kirjahyllyn luo. Ei Aatu tämän takia kuitenkaan luovuttanut uutta kivaa harrastusta, vaan etsi aina jotain pientä puuhasteltavaa. Milloin oli lankakerä unohtunut saataville, milloin puuhenkari. Kaikenlainen muovi varsinkin oli ja on edelleen mukava pureskella pieniksi palasiksi.
   Alkoi jo pienenlainen epätoivo iskeä, kunnes saimme kuningasidean. Laitetaan poika yksinolon ajaksi vessaan. Siellä ei ole oikeastaan mitään askarteluun sopivaa. Niinhän me luultiin. Ensimmäiseksi suihkukaapista tulivat alas kaikki pesuainepullot, joten laitoimme nekin kaappiin korkealle. Seuraavaksi sai kyytiä peilikaapin ala-avohyllylle unohtunut Topsy-puikkolaatikko. Sen jälkeen uskoimme, että nyt ei voi olla mitään, mitä voisi pureskella, paitsi bidee-suihkun letku, joka käsiteltiin hyväksi todetulla Biozellin hiuslakalla.
   Eräänä päivänä meitä odottikin "mukava" yllätys, kun suihkukaapista oli syöty suihkupää, sen letku ja sitten se yläpidike, johon sen suihkupään voi laittaa jotta kädet saisi vapaaksi. Sen jälkeen kun olimme saaneet tämän korjattua, onkin suihkuletku irroitettu ja lukittu saunaan joka ikinen kerta, kun Aatu jää yksin kotiin.
   Toissapäivänä kuitenkin tapahtui se kaikkein erikoisin. Aatu oli onnistunut irroittamaan suihkukaapin oven paikoiltaan. Onneksi ovi ei ollut sentään mennyt rikki.
   Tällaisina hetkinä tulee miettineeksi, että se pienempi koira olisi voinut sittenkin olla parempi ratkaisu.

Taustaa

   Aatu tuli meille juhannuksena 2012, joten kaveri on jo melkein 11 kuukautinen jässikkä. Tänä aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista, joista tarkemmin myöhemmin. Aatu on puhdas Beauceron, mutta epäonnekseen (ja meidän onneksi) vanhemmat ovat molemmat väritykseltään harlekiineja, joten kennelliitto ei hyväksy Aatua rekisteröitäväksi. Aatu itse on kyllä ihan musta punasukka, ei hippuakaan harlekiinia.
   Aatun meille tuleminen oli aikamoinen sattumankauppa. Meidän edellinen sekarotuinen koiravanhus oli nukkunut pois huhtikuussa ja olimme jo päättäneet elää jonkin aikaa ilman koiraa. Olimme kuitenkin myös päättäneet, että haluamme seuraavaksi koiraksi Beauceronin. Eräänä päivänä mieheni oli surffaillut netissä ja bongannut myynti-ilmoituksen. Soitimme ilmoittajalle ja näin meidän koiraton aika jäi hyvin lyhyeksi.

Kuvassa kaveri, silloin kun kävimme häntä katsomassa. Tämä onkin ainoa kuva, jonka saimme otettua, koska Aatu ei pysynyt lainkaan paikoillaan.