Malttamattomana Aatu odottaa kepin nakkausta ja nopeasti sinkoaa kepin perään, mutta jättää sen sitten sinne. Pitäisi varmaan opettaa kaveri noutamaan, jotta ei tarvitsisi aina uutta keppiä etsiä.
Meillähän ei ihan pienien kepukoiden takia edes lähdetä liikenteeseen...
Välillä keppiä kannetaan jonkun matkaa mukana. Keppien koon huomioiden, se on hieman hankalaa metsämaastossa.
Aatulla on ollut hieman taipumusta vetämiseen ja nyt vihdoinkin erilaisten niksien ja kouluttamisien jälkeen näyttää siltä, että vetäminen alkaa jäädä ja Aatu malttaa kulkea rinnalla.
Aatu on muutenkin osoittautunut aikuistumisen merkkejä, vaikka edelleen hökeltäminen on vahvasti mukana meidän arjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti